sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Lättähatulla päiväretki Jyväskylään

Keitele-Museo Oy ja Kumisevan Kaiku Osk (=haapajärvinen kyläyhdistys) järjestivät eilen yhteistyössä museojunamatkan Ylivieskasta Jyväskylään ja takaisin. Museojuna oli Dm 7-kiskobussi eli moottorivaunu eli Lättähattu, johon oli kytketty moottorittomia liitevaunuja. Me nousimme junaan Pihtiputaalla ja jäimme palatessa samalle asemalle. 


Tultaessa 1950-luvulle Suomen linja-autoliikenne oli elpynyt sodan jäljiltä, ja se uhkasi rautatieliikenteen asemaa paikallisliikenteessä. Vastatakseen paremmin linja-autoliikenteen aiheuttamaan kilpailuun Valtionrautatiet tilasi vuonna 1952 Valmet Oy:ltä seitsemän kiskobussia. Dm 6-sarjan moottorivaunut valmistuivat vuonna 1954. Niissä oli huomattavan pienikokoiset pyörät, jotka aiheuttivat ongelmia, jopa kiskoilta suistumisia joissakin risteysvaihteissa. 

Paranneltuun Dm 7-sarjaan tehtiin joitakin muutoksia, mutta suurin ero oli pyörän läpimitan kasvattaminen lähes 20 senttimetrillä. Valtionrautateitten järjestämän nimikilpailun voitti nimiehdotus Sinikko, joka ei kuitenkaan vakiintunut kiskobussin nimitykseksi. Lättähattu-nimitys on peräisin 1950-luvun puolivälin nuorisomuodista; varsinkin helsinkiläiset teinipojat käyttivät ajan amerikkalaisista elokuvista matkittua huopahattua, jonka kupu oli painettu lättään. (Wikipedia) Lättähatuilla matkustettiin aina 1980-luvun lopulle saakka. 


Lättähattu saapumassa Pihtiputaan entiselle asemalle. 

Keitele-Museon Dm 7-kiskobussi käsitti kolme moottorivaunua ja kaksi liitevaunua, jotka on valmistettu 1950-1960-luvuilla Valmetin lentokonetehtaalla Tampereella.




Moottorivaunussa Jesse nojaa moottorikoppaan, taustalla moottorivaunun käyttäjän tuoli ja laitteisto. 


Haapajärven ja Saarijärven välillä saattoi tuntea vanhan ajan matkatunnelmaa, koska kyseisellä välillä on vielä  sorapäällysteinen ja puupölkyillä rakennettu rata. Kyyti oli heiluvampaa kuin betonisten ratapölkkyjen päälle tehdyllä radalla.

Lättähatun vauhti oli museojunamatkalla noin 80 km/h, aikoinaan aktiivikäytössä suurin nopeus on ollut 95-115 km/h. Museomatka Pihtiputaalta Jyväskylään kesti kolme tuntia ja takaisinpäin miltei neljä tuntia tankkauksen ja lepotauon vuoksi. 


Jyväskylässä Matkakeskuksen edessä. 


Jyväskylän vanha rautatieasema toimii nykyään ravintolana. 


Paluumatkalla Lättähattu tankattiin Suolahdessa Keitele-Museon kotipaikalla. 


Lapset keksivät virpoa koiranputkilla, taustalla Keitele-Museon oranssinkeltainen postivaunu. 


Vanhan ajan tavan mukaisesti aikaa kulutettiin pelaamalla...


...ja värityskirjaa värittämällä. 


Ja koska moottorivaunussa oli +32 astetta lämmintä, pieni käsikäyttöinen tuuletin oli lapsista hauska. 

Mikä reissu, on matkustaminen ollut ennen(kin) rankkaa! Ihmeen hyvin lapset jaksoivat pitkän päivän. Mutta ennen junan vessa toimi todellakin kuin junan vessa. Harmi, ettei junan vessasta tullut napattua kuvaa -ehkä parempi niin, koska tuurillani kamera olisi varmasti pudonnut pöntöstä raiteille. 

-Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti