maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kappale kauneinta Oulua

Olimme siis ystäväni Heidin kanssa viime viikon lopulla Oulussa lomalla. Matkustimme junalla ja kuljimme Oulun keskustassa ja lähialueilla kävellen. Retkemme käsityöaiheinen Oulu-postaus löytyy täältä


Ensimmäiseksi suuntasimme Ainolan puistoon. Kävelytiet ja valkoiset sillat on rakennettu Hupisaarten alueelle jo 1860-luvulla. 



Oulun suurin laakeripoppeli oli Pohjois-Pohjanmaan museon rakentamisen aikaan vuonna 1930 jo 12-metrinen eikä puun tarkkaa istutusaikaa tiedetä. 







Kahvila Kiikun läheisyydessä oli kasvihuone täynnä upeita kasveja ja puita. 



Pohjois-Pohjanmaan museossa oli neljässä kerroksessa näyttelyitä. Aikuisen lipun hinta oli vain kuusi euroa, joten rahalle sai vastinetta. Museossa saisi varmasti kulumaan koko päivän, sillä näyttelyt alkoivat esihistoriallisesta ajasta jatkuen kohti 1600-lukua, jolloin Oulu ja Oulun linna perustettiin, ja päättyen aina nykypäivän teknologiateollisuuteen. Oulu oli vuosisatojen ajan koko Pohjois-Suomen pääkaupunki ja tärkeä koulukaupunki. 


Oulun kaupungin perusti Ruotsin kuningas Kaarle IX vuonna 1605. Linna rakennettiin Oulujoen suistoon nykyisen Linnansaaren alueelle. Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset polttivat linnan puuvarustukset vuonna 1715, ja lopullisesti linna tuhoutui salaman iskusta aiheutuneessa tulipalossa ja ruutivaraston räjähdyksessä vuonna 1793. 


Tässä on pienoismalli, joka esittää Oulua vuonna 1938. Oulu oli ennen sotia puutalovaltainen "Pohjolan valkea kaupunki". Oulun keskusta oli tuolloin vuoden 1882 tulipalon jälkeiseltä ajalta. Oulun kadut saivat niiden nykyiset nimet vuoden 1907 asemakaavassa. Paljon on pienoismallin ja nykyaikaisen Oulun keskustassa edelleen samaa vaikka paljon on kaupunki muuttunut. 


Isokatu 1800-luvun lopulla. 


Oulu sai ulkomaankaupan mahdollistavat tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765. Oululaiset porvarit vaurastuivat tervakaupalla ja Oulussa oli vilkkaan ulkomaankaupan lisäksi laivanvarustamoita. Tässä pienoismalli ulkomaille tehdystä purjelaivasta. 


Apteekki.


Vuosina 1901-1918 Oulun kasarmeilla äkseerasi venäläinen sotaväki.



Havainnollistavat taulukot ja kuvat toimivat ainakin minulle, tässä kuvattiin matkustamisen kestoa välillä Oulu-Helsinki 1650-luvulta nykyaikaan. Matkantekovälineet ovat muuttuneet ja matkustusaika on lyhentynyt 1,5 viikosta noin 50 minuuttiin. 


Oulu oli vilkas teollisuuskaupunki, sillä kaupungissa oli muun muassa emali-, nahka-, villa- ja makeistehtaat. 


Merijalin tuotepakkauksia. Oy Merijal Ab perustettiin vuonna 1915 ja makeiset olivat sen päätuote. Muutaman yrityskaupan myötä viimeisin omistaja Leaf sulki Merijalin tehtaan vuonna 1996. Muistan lapsena Oulussa käydessäni Merijalin tehtaalta leijailleen tervalakritsin tuoksun. 




Silta torin rannasta Pikisaareen.



Oulun seudun ammattiopiston käsi- ja taideteollisuusalan Pikisaaren yksikön opiskelijoiden ja ammattiin valmistuneiden tuotteita myyvä Tuuma ja Tikki-myymälä. Siellä on myös näyttelytila ja kutomo. Suosittelen käymään paitsi myymälässä, myös Pikisaaren yksikön alueella -nähtävillä on kaunista Oulujoen suiston maisemaa ja vanha villatehtaan miljöö. Taidanpa hakea opiskelemaan artesaaniksi!


Oulun vanhan villatehtaan tiloissa toimii OSAO:n Pikisaaren yksikkö.



Näkymä Raatinsaaresta kohti Pikisaarta.


Oulun linnan raunoille rakennettiin vuonna 1875 tähtitorni. Tähtitornissa on toiminut vuodesta 1912 lähtien kesäkahvila. 



Kauppatorin laidalla olevat vanhat aitat ovat nykyisin kahviloina, ravintoloina ja putiikkeina. 



Kauppahalli.


Kaupungintalo.


Tuomiokirkko.

Kiitos Heidi ja Oulu, oli ikimuistoinen kesäretki kanssanne!

-Anna 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti