sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Paintball - Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa

Olen ollut paikallisessa reserviläistoiminnassa mukana 14 vuoden ajan, välillä aktiivisemmin, välillä passiivisemmin ja välillä johtokunnassa. Yhdistyksemme toimii kahden kunnan alueella ja on oman reserviläispiirin jäsenmäärältään suurimpia yhdistyksiä. Meillä, kuten nykyään monissa muissakin yhdistyksissä, alkaa valitettavasti näkyä aktiivisten toimijoiden määrän vähentyminen ja ikääntyminen, joten reippaita nuoria  jäseniä kaivattaisiin toimintaan mukaan ja yhteistyömuotoja täytynee kehittää. 

Yhdistyksemme juhli viime vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan ja selkeästi toiminnaltaan aktiivisimmat vuosikymmenet olivat 1950- ja 1960-luvut, jolloin yhdistys järjesti erilaisia juhlia ja tapahtumia useita kertoja vuodessa perinteisten reserviläistoimintamuotojen, perinne- ja ampumatoiminnan, lisäksi. Nykyään toiminnan pääpaino on ollut perinne- ja ampumatoiminnassa, kuten kunniavartioiden ja ampumakilpailuiden järjestämisessä. 

Nyt Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi päätimme tehdä yhteistyötä paikallisen reserviupseerikerhon kanssa järjestämällä paintball-päivän. Vuokrasimme 20 paintball-asetta tykötarpeineen ja osalla pelaajista oli omat aseet, olipa meillä mukana myös yksi ammattilaispelaaja. Noin puolet osallistujista oli pelannut paintballia aikaisemmin ja puolet oli ensikertalaisia, kuten minä. Kaikki osallistujat eivät olleet myöskään toisilleen tuttuja. Jakaannuimme kahteen joukkueeseen, saimme jokainen pelialueen kartat ja pelasimme lipun ryöstöä. 

Keltaisen joukkueen taistelijapari etenee pitkin tieuraa. 

Aloitimme päivän klo 8.00 ja parin ensimmäisen tunnin aikana joimme aamukahvit ilmoittautumisen lomassa, harjoituksen johtaja piti alkupuhuttelun, kävimme säännöt läpi, varustauduimme, saimme opastuksen paintball-aseisiin, jakauduimme joukkueisiin ja pidin lyhyen kenttälääkintäkoulutuksen.  Koulutukseni koostui eri tavoilla vammautuneen kuljetusasennoista, vammautuneen evakuointitekniikoista usean henkilön avustamana ja tavallisimpien pelissä sattuvien vammojen ensiavusta. 

"Taisteluosuus" alkoi klo 10.00, välillä pidimme ruokatauon ja jatkoimme pelaamista klo 15.30 saakka. Toiminta-alue käsitti sekä pirunpeltoa, kivistä harjannetta, soistuvaa metsää että kuivaa kangasmetsää, joten pelaaminen oli mielekästä vaihtelevassa maastossa. Pelin tarkoituksena oli paitsi olla kiva kokemus kaikille, myös ryhmäytyminen ja erilaisissa "taistelutilanteissa" toimiminen oli päivän ideana. 

Sinisen joukkueen taistelijapari punoo juonia lähellä keltaisen joukkueen tukikohtaa ja heidän hallussaan pitämää lippua. 

Edellä kuvattu taistelijapari ryöstää lipun ilman suurempaa keltaisten vastarintaa. 

Puolustava keltainen taistelija. 


Näin ensikertalaiselle paintballin pelaajalle päivä oli mielenkiintoinen. "Taistelutilanteet" elivät ja pelin juoni muotoutui ilman käsikirjoitusta, joukkueiden ryhmähenki muodostui hyväksi. Kun edellisen kerran olen "taistelutilanteessa" ollut, käytimme TASI-menetelmää (taistelusimulaattori), joten onhan paintballissa aivan eri tunne, kun "kaatuu" -lähietäisyydeltä värikuulasta jää melkoisen kipeä mustelma ja usein myös väriroiskeet peliasuun. 

Vietimme kivan ja opettavaisen päivän -ja jopa oikukas kevätsää suosi meitä. Mahdollisesti jatkoa seuraa yhdistysten yhteistyölle ja tällaiselle tapahtumalle. 


 -Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti