perjantai 4. elokuuta 2017

Päiväretki Hailuotoon

Teimme eilen perheen ja ystäväni kanssa päivän retken Hailuotoon, Perämeren suurimmalle saarelle. Olen käynyt varhaislapsuudessani Hailuodossa edellisen kerran, joten muistikuvat olivat melko hatarat. Matka Oulunsalosta autolautalla Hailuotoon kesti noin 20 minuuttia ja kesäaikaan lautat kulkevat päiväsaikaan 30-60 minuutin välein. Lauttamatkat ovat ilmaisia, ja kesällä osa lauttavuoroista on hyvin suosittuja, joten satamassa kannattaa olla reilusti etuajassa. 




Meille kerrottiin, että mantereella sää voi usein olla täysin erilainen kuin Hailuodossa. Niin oli nytkin, sillä sankka sumu verhosi Marjaniemeä, saaren läntisintä paikkaa ja päätepistettä, johon ajoimme satamasta noin puolen tunnin matkan. 


Marjaniemessä on vuonna 1871 valmistunut majakka, joka toimii nykyisin hotellina ja ravintolana. 


Luotsiaseman henkilökunnan asuinrakennuksia 1900-luvun alusta. 


Hailuoto on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. 


Merinätkelmä


Mereltä nousi kostea sumu edelleen vaikka pahin sumu oli hälvennyt parin tunnin saaressaolon aikana. 


-edelleen lomaterveisin Anna 

tiistai 1. elokuuta 2017

Vene nimeltä Kaarina

Olimme parin vuoden ajan haaveilleet omasta soutuveneestä, ja tänä kesänä viimein sen hankimme. Kauniin, sinivalkoisen, perinteisen mallisen uppoamattoman soutuveneen. Puhelin kerran ruokapöydässä, että veneelle täytyisi keksiä nimi, jolloin Jesse hihkaisi "Kaarina!". Ihan täydellinen nimi soutuveneelle, ovathan veneet ja laivat usein nimetty naisten mukaan ja Jessen yksi suosikkiperhepäivähoitajista on nimeltään myös Kaarina. 


Maalasin veneen nimen veneen keulaan.


Koska kotikunnassamme on useita järviä, aloitimme veneretkeilyn Kuusisaaresta. Sinne on julkiselta venerannasta soutaen noin puolen tunnin matka yhteen suuntaan. Samassa saaressa olemme käyneet myös talvella retkellä. 


Kaarina taitaakin olla orjakaleeri, koska meillä ei ole vielä perämoottoria hankittuna. Toisaalta Timo tykkää soutaa mieluummin järvellä kuin kuntosalilla. 


Heippa, Kuusisaari! Tullaan taas uudestaan!


 -retkiterveisin, Anna

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Heimovaatteet ja -kampaus

Ostin tätä Kangaskapinan Päällikkö-trikoota viime keväänä Jyväskylän Kädentaito-messuilta. Vaikka kankaassa on leijonapäällikkö sulkapäähineineen, minulle tulee mielikuva intiaanipäälliköstä eikä leijonakuninkaasta. Raportin verran trikoota riitti tunikan etu- ja takakappaleisiin, mutta hihat jouduin tekemään erillisestä trikoosta ja naamioimaan hihat tunikaan kuuluviksi applikoimalla Päällikkö-kankaasta muutamalla ylijääneellä sulkakappaleella. 



Kampaus on parturi-kampaajatätini käsialaa, mustat sulat lisäsin kuvausta varten.



Mielestäni aika onnistunut hihojen naamiointi tunikaan kuuluviksi. 


-Anna

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Hossan kansallispuisto

Teimme perheemme kanssa retken Hossan kansallispuistoon, Suomussalmen kuntaan tämän viikon alussa. Hossan kansallispuisto juhli kansallispuiston avajaisia viime kuussa, tarkalleen 17.6.2017, mutta retkeilyalue on saanut alkunsa jo 1970-luvulla. Hossa on Suomi 100- juhlavuoden kansallispuisto ja maamme 40. kansallispuisto. Hossan kansallispuisto on tunnettu pohjoisimmista Suomesta löytyneistä kivikautisista kalliomaalauksista ja syvästä kanjonijärvestä, Julma-Ölkystä. 



Hossan Luontokeskukseen oli majapaikastamme noin neljän kilometrin matka. Luontokeskuksessa oli opastus kansallispuiston reitteihin, kahvila-ravintola, matkamuistomyymälä ja lapsille leikkikenttä. 

Olimme varautuneet etukäteen kansallispuiston vaellus- ja retkeilyreittejä tutkien siihen, ettei juniorin kanssa ehkä pysty Julma-Ölkylle lähteä kävellen. Ja koska retkipäivän sääennuste näytti aamupäivästä saakka sateen mahdollisuutta, lähdimme aamusta liikkeelle Luontokeskuksen noin kolmen kilometrin pituiselle luontopolulle. Retki meni hienosti, kun kävelimme ja juoksimme lapsen tahtiin sekä pidimme taukoja. Opastetaulut alueen luonnosta ja historiasta olivat mielenkiintoisia. Osa luontopolusta soveltui myös liikuntaesteisille. 




On täällä joku virkkuri käynyt jättämässä virkatun graffitin Värikallion maalauksia mukaellen. 





"Seurataan tuota käpyä!"



Suomi 100-teema näkyi alueen puissa.


Lounaan söimme Luontokeskuksessa ja sen jälkeen ajoimme Julma-Ölkyn rantaan. Mielestämme opasteita olisi ollut hyvä olla enemmän, sillä Julma-Ölkylle ei ollut kuin tavallinen tienviitta ja puinen opaste -näyttävät ja selvät opasteet kansallispuiston tyyliin puuttuivat ja ajoimme reilut 20 kilometriä Kuusamon suuntaan harhaan. No, lomallahan ei pidä olla kiire ja lopulta navigaattorin avulla löysimme kohteeseen. 

Kanjonijärvellä kulki moottorivene noin 45 minuutin välein, jonka kyydistä näki pystysuorat kallioseinämät. Juniori ei halunnut lähteä veneeseen, joten kävelimme järven reunoja kiertävää polkua. Meiltä jäivät siis ehkä komeimmat nähtävyydet näkemättä, mutta tähän olimme varautuneet ja onhan hyvä jättää jotakin seuraavaa retkeä varten. 




Yövyimme vanhempieni suosittelemassa Loma-Hossa -yrityksen omistamassa Rajakartanon liki 80 neliömetrin asunnossa -mökeiksi entisen Hossan rajavartioaseman asuntoja ei voi sanoa. Rajavartioasema lakkautettiin vuonna 1991 ja sen jälkeen se toimi Rajavartiolaitoksen työntekijöiden loma- ja virkistyspaikkana, kunnes siirtyi kahdeksan vuotta sitten yksityisomistukseen. 

Hinta ja laatu-suhde oli oikein hyvä, sillä käytössämme oli reilusti asuintilaa, kirkasvetinen, hiekkapohjainen järvi noin sadan metrin päässä asunnosta, rantasauna lämpesi joka ilta, luonto oli ympärillä kaunista ja rannassa oli nuotiopaikka, veneet ja kanootit vapaassa käytössä. Grillasimme, saunoimme, soutelimme ja juniori viihtyi rannalla leikkien ja poluilla keräten luonnon aarteita. Porot saapuivat laiduntamaan Rajakartanon pihalle useita kertoja päivässä. 










Suomen luonto ja Suomen kesä ovat tällä hetkellä kesälomani TOP 10-listan kärjessä. Kun on itse kotoisin melko tasaiselta Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuun monimuotoinen luonto tarjoaa ilahduttavia elämyksiä. Vaikka kansallispuisto on saanut massiivista julkisuutta, majapaikassa oli rauhallista ja seesteistä eikä kansallispuistossakaan ollut ruuhkaa muualla kuin Julma-Ölkyllä. Ja porotokat ovat muuten sellaisia luonnonvoimia, jotka pysäyttävät tarvittaessa liikenteen kokonaan itselleen sopivaksi ajaksi -tekee kiireiselle ihmiselle hyvää olla hetki luonnon ehdoilla. 

-retkiterveisin Anna